Työviikko vanhainkodissa

Odotimme ensimmäistä työpäivää jännittyneinä ja hieman pelon sekaisin tuntein. Aamuvarhain työpaikalle saavuttuamme tuntui kuin olisimme tulleet väärään paikkaan, sillä kukaan ei ollut odottamassa meitä. Tuntui kuin kukaan ei olisi tiennyt, että olemme tulossa harjoitteluun. Työpaikalla puitteet olivat lähes erinomaiset, ihan kuin olisimme saapuneet hotelliin.

Ensimmäisenä päivänä hoitaja kysyi, olemmeko hoitaneet vanhuksia Suomessa aikaisemmin. Vastattuamme myöntävästi, hoitaja vei meidät asukkaan huoneeseen ja antoi tehtäväksemme hoitaa asukkaan aamupesut. Mitään erityistä ohjausta (bodylanguage:iä lukuun ottamatta) emme saaneet, joten emme voineet olla varmoja teimmekö asiat heidän haluamallaan tavalla. Siinä hötäkässä sekoitimme pyyhkeiden värit (heillä valkoista pyyhettä käytettiin ylävartaloon ja sinistä alavartaloon). Pesimme kyllä kasvot valkoisella, mutta siitä eteenpäin voi olla, että käytimme sinistä pyyhettä ylävartaloon ja valkoista alavartaloon. :D Mutta virheistä opittiin!

Työkaverit olivat huumorintajuisia ja yrittivät parhaansa mukaan ymmärtää meitä. Saimmekin välillä makoisia nauruja osaksemme, kun ehkä hiukan koomisissa tilanteissa yritimme sekä englanniksi että kaikkia mahdollisia kieliä yhteen sekoittaen ilmaista itseämme.  Ensimmäiset kaksi päivää teimme töitä niin, että he luulivat meitä ruotsalaisiksi, kunnes hölmistyneinä korjasimme painokkaasti olevamme SUOMALAISIA. Muutamista työntekijöistä olemme saaneet kavereita, joita ollaan tavattu myös vapaa-ajalla.

Työpaikalla vain harvat työntekijät osasivat hyvin (tai uskalsivat yrittää) puhua englantia meille. Meiltäkään ranskan kieli ei luonnistunut kovin hyvin. Työntekijät luulivat, että olimme tulleet oppimaan ranskan kieltä töihin ja meitä jopa vaadittiin puhumaan pelkästään ranskaa. Totta kai olisimme puhuneet, jos olisimme osanneet. Osasimme vain muutamia perussanoja kuten bonjour (hei, päivää), merci (kiitos), ça va (mitä kuuluu?), oui (kyllä), non (ei).. Viikon mittaan sanavarastomme karttui myös muutaman innokkaan hoitajan ansiosta.

Eniten työpaikalla kauhistutti huono aseptiikka. Yllätyimme, että hanskoja käytettiin aamutoimissa, vaikka ensin oletimme, että niitä ei käytettäisi. Myös käsihygienia oli suomalaisen silmin ”lapsen kengissä”. Meistä ainakin tuntui, että hanskojen ja käsidesin käyttöaste kohosi jo ensimmäisinä päivinä huimasti! Työntekijät eivät käyttäneet käsidesiä tai edes pesseet käsiään meidän mielestämme tarpeeksi. Erikoista oli myös se, että lääkelaseja tiskattiin käsin niin kuin muitakin astioita, vaikka niissä oli paljon lääkejäämiä.

Vanhainkodin asukkaiden selitykset ranskaksi ja meidän ymmärtämättömyys niissä tilanteissa naurattivat meitä ja osakseen saivat meidät hyvälle tuulelle. Vaikka työviikko oli erittäin rankka ja turhautuneisuus meinasi hetkittäin vallata mielemme, oli se silti antoisa ja opettavainen! Tästä on hyvä jatkaa ensiviikon iltavuoroihin.

Lisää kuvia ja seikkailuja seuraavassa postauksessa! :) 

Terkuin Hnin ja Katriina